Ota uravalmentaja kanssakulkijaksi muutokseen, et tule katumaan!

Työelämän murros on tukkinut myös perinteisen, lineaarisesti etenevän uraputken. Ilkka Halava ja Mika Pantzar puhuvat kirjassaan ‘Kuluttajakansalaiset tulevat’, että hierarkisen urakehityksen korvaa nyt ns. työkokemusportfolion johtaminen. Työkokemusportfolio koostuu ihmisten monenkirjavista työrupeamien ketjuista ja työsuhdekokoelmista.

Jos haluat pärjätä tässä murroksessa, niin huolehdi ainakin näistä kahdesta asiasta: tiedosta oma työelämätavoitteesi ja tee sitkeästi ja pitkäjänteisesti töitä tavoitteesi saavuttamisen eteen!

1) Tavoitteesi tunnistamiseksi sinulta täytyy löytyä aikaa omien taitojesi, osaamisesi ja vahvuuksiesi kirjaamiseen. Lisäksi sinun tulee ahkerasti seurata ja tutkia työmarkkinoita, jotta pystyt rehellisesti määrittelemään itsellesi, mitä oikeasti haluat työuraltasi.

2) Tee tämän jälkeen ahkerasti töitä tavoitteesi saavuttamisen eteen. Älä anna muiden lytätä intoasi tai pyytele anteeksi päätöstäsi. Vaikeuksia ja ongelmia tulee varmasti eteesi, joten ole tekemisissä mieluiten vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka osaavat  ja haluavat tukea sinua, tai sitten yksinkertaisesti ymmärtävät pysyä poissa tieltäsi. Selvitä, miten muut ovat onnistuneet tavoitteensa saavuttamisessa. Älä arkaile kysyä neuvoa ja pyytää apua muilta. Ihmiset ovat valmiita auttamaan.

Yksi asia on varma. Jos et itse usko itseesi, tulet epäonnistumaan. Etene pienin askelin, tee tavoitteesi eteen jotain joka päivä. Iloitse pienistä onnistumisista ja muista, että minä olen – täällä jossain – kannustamassa sinua.

Ja nyt sitten lopetat tämän lukemisen, ja ryhdyt töihin!

Talouskriisin seurauksena yritysten on ollut pakko kehittyä fiksummiksi omien markkinoittensa ymmärtämisessä ja tarjoamiensa hyötyjen viestinnässä. Samalla tavalla myös sinun täytyy – vähän fiksummin – tunnistaa oma tarjontasi ja ne tahot, joille sinun tarjonnastasi olisi hyötyä. Olipa kysymyksessä sitten yrityksen tuotteen lanseeraus tai osaamisesi markkinointi valitsemillesi kohdeyrityksille, aloita seuraavasta analyysistä:

• Tunnista, mitä juuri sinulla on tarjota työmarkkinoille
• Etsi markkinasi eli ne kohdeyritykset ja organisaatiot, jotka todennäköisesti tarvitsevat ja haluavat juuri sinun tarjoamiasi palveluita
• Selvitä, mitä tarpeita näissä valitsemissasi kohteissa on sekä se, minkälaisia ratkaisuja aiot tarjota ongelmiin
• Tunnista tuottamasi lisäarvo ja hyöty kohteellesi

Tarjottavasi koostuu seuraavista osista:

• Osaamisestasi
• Kokemuksestasi
• Koulutuksestasi
• Asenteestasi ja
• Persoonastasi

Vaali tätä kokonaisuutta! Se on paras turvasi työmarkkinoilla.

Mitä kummaa? Nämähän ovat 30-55-vuotiaita korkeasti koulutettuja etupäässä teknologiateollisuudessa työskenteleviä miehiä. Eikö heitä kiinnosta työskentely ulkomailla, vaikka ura kotimaassa tökkii. Usealle on tarjottu töitä suomalaisen yrityksen ulkomaisesta yksiköstö, kilpailijalta tai kansainvälisestä tutkimuslaitoksesta. Siitä huolimatta, kotimaa kutsuu.

Voitto Suomelle, mutta tappio yksilölle ja hänen perheelleen. Näin ajattelen, itsekin seitsemän vuotta ulkomailla asuneena. Petri I. Salonen toteaa kirjassaan ‘Rohkeasti maailmalle’, että muutto ulkomaille on iso askel. Iso, mutta ei ylitsepääsemätön.

Lähtöä harkitessa puntaroitaviksi tulevat mm. kohdemaahan, kulttuuriin, kieleen, työtehtävään, palkkaan, puolison työllistymismahdollisuuksiin, lasten koulunkäyntiin, asumiseen, turvallisuuteen ja kotimaahan jäävään asuntoon liittyvät asiat. Lisäksi on pohdittava esimerkiksi ajankohdan sopivuutta perheen kokonaistilanteeseen ja oman työuran vaiheeseen.

Lähtemisen samoin kuin kotiin jäämisen plussat ja miinukset kannattaa miettiä tarkkaan koko perheen voimin. Mitä hyötyä, iloa, kokemuksia, oppia ulkomailla työskentely ja asuminen meille mahdollisesti toisi. Toisaalta mitä riskejä, hankaluuksia ja ongelmia muuttoon liittyy. Entä sitten, jos päätämme olla lähtemättä? Kostautuuko se joskus menetettyinä mahdollisuuksina? Kyllä kostautuu. Salosen sanoin “maailmalle lähtö muuttaa koko elämän”.

Elämästähän tässä on kysymys, ei paikalleen jäämisestä, eikö vaan.

Työelämän isot muutokset, karvaat kokemukset ja pettymykset, väärät valinnat, ikääntyminen, turhautuminen, leipääntyminen, kiire ja kovat tulostavoitteet ovat kysymysten taustalla. Haluanko jatkaa tuolla samalla polulla hamaan eläkeikään saakka? Usein myös pettymys itseen, tunne siitä, että on alittanut kykynsä, jättänyt mahdollisuutensa käyttämättä ja jämähtänyt paikoilleen aiheuttavat ahdistusta ja muutostarvetta.

“Meitä ei ole tuomittu elinkautiseen” sanoo Pekka Hämäläinen kirjassaan ‘Ihmisen kokoinen työyhteisö’. Muutoksia ja valintoja on tehtävä, kun niitä tuntee kipeästi tarvitsevansa. Huonoon tilanteeseensa ei pidä tyytyä, eikä paikalleen kannata jäädä. Itselle sopivin paikka, se omin juttu ei kuitenkaan löydy sattumalta. Eikä sitä yhtä ainoaa omaa juttua kenties edes ole. Harva enää tekee samaa työtä koko ikänsä; harva edes haluaa.

Keskustelu asiantuntevan uravalmentajan kanssa auttaa sinua arvioimaan tilanteesi objektiivisesti. Uravalmentaja istuu kanssasi samalla puolen pöytää ja kulkee kappaleen matkaa kanssasi. Häneen eivät henkilöidy työyhteisösi arvomaailma tai tapa toimia, siksi häneen on helppo luottaa.

Uravalmentajastasi saat sparraajan, joka ohjaa prosessiasi ja tuo realismia, optimismia ja tavoitteellisuutta haastavaan elämänvaiheeseesi. Onnistut paremmin, kun päämääräsi kirkastuu, suuntasi selviää ja saat tukea etenemiseesi.

Uravalmentaja on kanssakulkijasi muutoksessa. Etsi siis hyvä sellainen. Olet sen ansainnut!

Olipa syy muutostarpeisiin mikä hyvänsä, monet meistä kokevat epävarmuutta siitä, minkälaisia vaihtoehtoja olisi tarjolla, kykeniskö uuteen, mistä voisi aloittaa ja miten edetä. Epäselvät urasuunnitelmat ottavat voimille, eivätkä varmasti edesauta tehokasta työskentelyä. Jos oma työura on epätyydyttävä ja lisänä on muita stressitekijöitä, kuten kiirettä, ihmissuhdepulmia tai kovia tulostavoitteita, voi umpikujan tunne olla lähellä.

Työuran aikana on aika ajoin terveellistä pysähtyä miettimään, miten suhtautuu työhönsä. Tuntuuko se vain välttämättömältä pahalta vai kokeeko tekevänsä jotakin merkityksellistä, ja saa siitä hyvinvointia myös muuhun elämäänsä. Keskeistä on myös arvostavan asenteen säilyttäminen työtään kohtaan. Työ muuttuu raskaaksi ja vastenmieliseksi, jos siitä katoaa ilo ja mielekkyys. Ainoa todellinen työsuhdeturvamme on osaamisemme. Se, että panostaa ammattitaitonsa kehittämiseen, on varmasti paras ja tärkein keino pärjätä työelämässä ja sen yllättävissä käänteissä. Nyt ja tulevaisuudessa.

Työ on elämää. Emme unelmoi työstä vapautumisesta, vaan mielekkäästä työstä, kirjoittaa Mari Aulanko kirjassaan Johdan itseäni – aikaa on, energiaa riittää. Aulangon mukaan työ antaa meille parhaimmillaan mahdollisuuden toteuttaa omia kykyjämme ja kasvaa myös ihmisinä. Olemme onnellisimmillamme työssämme silloin, kun omat tarpeemme, arvomme ja tavoitteemme ovat linjassa työpaikan tavoitteiden kanssa; saamme tehdä sitä mistä pidämme. Aulanko jatkaa, että näin hyvin eivät asiat aina tietenkään ole, vaan syntyy ristiriitaa odotusten ja todellisuuden välille. Mutta, kun tekee työtä, jota haluaakin tehdä, voi hyvin. Elämään tulee syvä riitasointu, jos haaveet ja todellisuus eivät kohtaa.

Tervetuloa muokkaamaan ja uudistamaan työtä omannäköiseksi. Se kannattaa!

Miksi sitten vain harva onnistuu kirjoittamaan niin vakuuttavan CV:n, että saa kutsun haastatteluun? Syynä on yksinkertaisesti kirjoittajan laiskuus, toiveajattelukin, haluttomuus kohdata menneisyyttään tai rajoitteitaan, epävarmuus tai itsetuntemuksen puute.

CV:tä kirjoittaessaan kannattaa pitää koko ajan mielessä CV:n varsinainen funktio. Sen tehtävähän on esitellä sinut mahdolliselle tulevalle työantajallesi niin “objektiivisesti” kuin mahdollista. Siis kertoa, minkä vuoksi juuri sinun kokemuksesi ja osaamisesi tekevät sinusta parhaan ehdokkaan tehtävään. Objektiivisesti-sana on lainausmerkeissä siitä syystä, että vaikka CV kirjoitetaan persoonattomaan muotoon, sisältö voi olla hyvinkin subjektiivinen: minkälaista kokemusta ja osaamista sinulla on – omasta mielestäsi – tarjottavana uuteen työhön? Mitä olet – omasta mielestäsi – saanut aikaan edellisissä töissäsi? Miten olet – omasta mielestäsi – hyödyttänyt aikaisempia työnantajiasi?

Ahkeruutta peliin. Pallo on sinulla!